keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Miskan syntymiskertomus

Heinäkuussa 2006 odottelin toista lastani syntyväksi. Kiitos tuon ihanan kokemuksen odotamme nyt kesäkuussa perheeseemme syntyväksi neljättä lasta:)

Sunnuntaipäivän 16.7.2006 vietimme mieheni kanssa kaksin Espoossa asuntomessuilla. Aamulla olin kiljunut riemusta kauppakeskuksen wc:ssä, kun limatulppa tulla tupsahtikin yllättäen! ( rv 39+4) Tuli heti tunne, että nyt alkaa tapahtumaan! Asuntomessut menivät minulla erilaisten talojen erilaisia portaita rampatessa ja supistuksia kellottaessa. Koko päivän supisteli 5-20 min välein ja jossain kohtaa tokasinkin miehelleni, että 17.7. olisikin hyvä päivä pienokaiselle syntyä( olen aina tykännyt numerosta 7).

Illalla katselimme televisiota ja minun keskittymiseni oli jälleen supistusten kellottamisessa. Kävimme nukkumaan ja jatkoin edelleen itsekseni laskeskelua, supistukset tulivat edelleen epäsäännöllisen säännöllisesti ja tuntuivat jo ihan kipeinä. Keskityin hengitykseen ja rentoutumiseen, vaivuin omaan ihanaan maailmaani ja hykertelin itsekseni tietäessäni, että kohta saisin nähdä pienokaiseni. Aamuyöllä supistukset tuntuivat jo niin kipeinä, etten kyennyt olemaan pitkälläni, vaan menin suihkuun. Olin suihkussa ainakin kaksi tuntia ja kuuma vesi auttoi todella hyvin. Suihku sai supistukset jälleen hieman rauhoittumaan ja maanantai-aamun sarastaessa ajattelin jo, että näinköhän tämä lapsi tänään syntyykään..
Sanoin kuitenkin miehelleni aamulla, ettei hänen kannata lähteä töihin, sillä minulla oli tunne että kohta lähdetään synnyttämään.

Lähdimme kävelylle ja kävellessä supistuksia tuli aivan säännöllisesti 7 min välein, kuitenkin heti pysähtyessäni tai istahtaessani vaikka puiston penkille välit menivät yli 10 minuutin. Päätimme lähteä päiväunille, sillä edellinen yö oli minulla mennyt valvoskellessa supistusten kanssa. Nukahdin saman tien päästessäni sohvalle vaaka-asentoon ja puolen tunnin kuluttua n. klo 12.30 heräsin MASSIIVIISEEN supistukseen. Siitä alkoivat supistukset n. 3min. välein melkoisen jykevinä, ramppasin ympäri asuntoa ja supistuksen aikana helpotti etukumara asento ja lantion keinuttaminen sekä äänen käyttö. Tunnin kuluttua mies oli sitä mieltä, että NYT lähdetään. Itse olin vielä vähän vastahankaan, mutta soitin Haikaranpesään (Kätilöopiston sairaala), että kohta varmaan tullaan. N.klo 14 lähdimme köröttelemään kohti Kätilöopiston sairaalaa.

Onneksemme Haikaranpesän ammehuone oli vapaana ja mies alkoi ensitöikseen täyttelemään ammetta. Kätilö tutki tällä välin kohdunsuun tilanteen, joka olikin jo 8 cm auki! Itkut pääsi siinä kohtaa, sillä olin varautunut siihen, että ihan alkutaipaleella tässä vasta mennään.
Amme oli IHANA ja vesi helpotti oloani todella paljon. Pystyin rentoutumaan supistusten aikana aivan eri tavalla kuin kuivalla maalla. Supistusten välissä olo oli virkeä ja mieli kirkas- soittelin puhelut esikoiselleni ja äidilleni ammeesta, että synnyttämässä ollaan- kaikki hyvin! Sain rauhassa nautiskella synnyttämisestä ja supistuksista ammeessa n. 2 tunnin ajan, kunnes yhdessä kätilön kanssa päädyimme sikiökalvojen puhkaisuun, sillä ne eivät tuntuneet itsellään puhkeavan. Nousin hetkeksi ammeesta ylös ja kätilö puhkaisi kalvot. Tämän jälkeinen supistus kuivalla maalla tuntui järkyttävältä- kampesin itseni äkkiä takaisin ammeeseen ja seuraavalla supistuksella tulikin jo mieletön ponnistamisen tarve, mitä en ensimmäisessä synnytyksessäni tuntenut lainkaan ollessani niin puuduksissa. Tunne oli mahtava- kuinka paljon sainkaan voimaa tuosta ponnistamisen TARPEESTA. Käännyin konttausasentoon ja mieheni tuli mukaan ammeeseen niin että pystyin nojaamaan hänen syliään vasten. Ponnistusvaihe kaikkineen kesti n. 15 min ja kätilö seurasi peilillä, että kaikki sujuu hyvin. Ponnistettuani vartalonkin ulos klo 18.07 sain itse nostaa pienen täydellisen poikani vedestä syliini, suoraan omaan syliini ilman että kukaan muu kosketti hänen pehmeää ihoaan ennen minua.

Yhdessä saimme tutkiskella toisiamme-koko kolmikko samassa ammeessa- ennenkuin nousin ammeesta sängylle istukan syntymää odottelemaan. Istukankin annettiin syntyä kaikessa rauhassa kiirehtimättä tai hötkyilemättä ja me nautimme ihanan kiireettömästä rauhallisesta maanantai illasta ja täydellisestä pienestä mestariuimaristamme:)

2 kommenttia: