torstai 8. toukokuuta 2014

Tähtityttö Aamun syntymä


Mieheni Esa haki meille uuden isomman auton keskiviikkona aamulla ennen työpäiväänsä. Uuteen autoon mahtuisimme sitten kaikki viisi perheenjäsentä. Minulla oli jo tuona keskiviikkopäivänä aika väsynyt olo, enkä oikein hirveästi jaksanut enää touhailla poikien kanssa, vaan makoilin sohvalla enimmäkseen ja pojat katsoivat Oktonautteja tai muita lastensarjoja. Esalla oli siis nyt viimeinen työpäivä ja siitä alkaisi kuukauden pituinen isyysloma yrittäjän hommista.

Minulla supistuksia tulikin heti sopivasti seuraavana yönä noin parin tunnin välein ja heräilinkin niihin. Ne kuitenkin menivät nopeasti ohi, eivätkä olleet juurikaan kivuliaita ja sain hyvin unen päästä kiinni uudelleen.

Torstaina olimme koko perhe suurimmaksi osaksi kotosalla, mutta lähdimme kuitenkin hieman ajelulle uudella autolla ja haimme Esalle uuden käytetyn tietokoneen. Siinä automatkallakin hieman supistutti, mutta ne menivät ohi. Hieman hengittelin tietoisemmin supistuksen aikana tai sitten painoin kivunlievityspistettä peukalon ja etusormen välissä.

Sitten torstaina illalla aloin kaipailemaan omaa rauhaa, mutta molemmat lapset olivat nukkuneet sinä päivänä päiväunet, eikä heiltä saanut rauhaa, eivätkä he myöskään menisi aikaisin nukkumaan. Supistuksia tuli kyllä illalla ja kysyin jo naapurilta, että voiko hän tulla meille yöksi poikien kanssa, jos meille tulee lähtö synnytykseen. Tämä sopi naapurille ja minun oloni oli näin turvattu.

Koska supistukset eivät juurikaan voimistuneet illan mittaan, niin päätimme mennä nukkumaan noin klo 23. Siitä heräsin perjantain puolella klo 02:00 supistukseen. Kävin vessassa ja tuumailin hieman märkiä alushousuja, että oliko märkyys lapsivettä vai valkovuotoa. Siitä eteenpäin supistuksia tuli säännöllisen epäsäännöllisesti. Joskus vartin välein. Joskus viiden minuutin välein. Kävin suihkussa, koska muistin toisessa synnytyksessä minulle annetun neuvon, että suihku usein näyttää, että eteneekö synnytys vai ”jäävätkö supistukset suihkuun”.

Supistuksia tuli kyllä suihkunkin jälkeen, mutta taas epäsäännöllisen säännöllisesti, enkä osannut selkeästi itse sanoa, että olivatko supistukset vain ennakoivia supistuksia, vai jo synnytyssupistuksia. Ensimmäinen synnytykseni oli ollut todella pitkä. Toinen synnytykseni oli taas todella selkeä sillä tavalla, että supistukset voimistuivat koko ajan. Tällä kertaa supistukset olivat muuttuvampia, miedompia, jopa lempeitä.


Sitten joskus kuuden aikaan aamulla soitin Tays synnytysvastaanottoon, että tulisinko näyttämään ja varmistautumaan, että onko minulta tullut lapsivettä, koska minulla oli todettu streptokokki b, minkä vuoksi vauvan piti saada ennen syntymäänsä antibioottia. Streptokokki ei ollut haitannut raskauttani mitenkään. Sairaalasta sanottiin, että odottele vielä ja niinpä menin nukkumaan sohvalle hieman pystyasentoon. Sain tässä hyvin nukuttua klo 6:30-9. välisen ajan, eikä supistuksia tuona aikana tullut.

Sitten lasten herättyä aamuyhdeksältä minäkin heräsin, nousin ja puin päälleni. Söin aamupalaa. Pomputtelin pallolla, mutta sepäs ei ollutkaan tällä kertaa niin tehokas kivunlievittäjä, mitä se toisessa synnytyksessäni oli.

Nyt minulla oli kuitenkin sellainen olo, että halusin käydä Tays:ssa varmistamassa, että tuliko minulta jo lapsivettä ja niin lähdimme aamupalan jälkeen Tampereella vähän klo 11. jälkeen. Lähtö oli aivan hassun tuntuinen, koska se tapahtui niin rauhassa, eikä minulla ollut juurikaan sellaista oloa, että nyt minä menisin synnyttämään! Myös matka sairaalaan tuntui todella ihmeelliseltä. Automatkalla tuli muutama lievä supistus ja painoin vain käden kivunlievityspistettä. Oli kirkas päivä.

Esa jätti minut autolla synnytysvastaanoton eteen. Hän menisi lasten kanssa käymään kaupassa ja soittelisimme sitten, että mikä on tilanne. Oli aivan todella ihmeellistä kävellä aivan rauhassa käytävää pitkin vastaanottotiskille. Kannoin itse laukkuni. Minua ei supistanut. Ihmettelin, että tältäkö tämä paikka näyttikin, kun viimeksi tänne tullessani olin ollut aivan täysin auki, valmis ponnistamaan, tosin sitä tietämättäni, mutta kuitenkin jo aivan omissa maailmoissani.
Minut ohjattiin kätilöiden luokse ja kerroin tilanteen. Pääsisin kohta lääkärin vastaanotolle, kuka ottaisi lapsivesinäytteen. Ensin otettaisiin käyrää. Siinä pedillä makoillessa, kun käyrää otettiin, supistuksia kyllä tuli, tunsin sen, mutta pärjäsin hienosti makuullaankin taas käden kivunlievityspistettä painaen. Sydänäänet kuuluivat ja vauvalla oli kaikki hyvin. Kätilö vaan tuumasi käyrän oton jälkeen, että kyllä sulla kyllä tulee ihan kunnon supistuksia ainakin tämän käyrän mukaan. Sitten menin käytävälle odottamaan ja siinä oli onneksi pallo, millä pompotella. Jos siis valittavana oli pallo tai kova tuoli, niin todellakin valitsin mieluummin pallon.


Sitten pääsin lääkärin luo. Lääkäri otti lapsivesinäytteen ja se oli positiivinen. Sitten sisätutkimuksessa kävi ilmi, että olenkin jo noin 7-8 cm auki. Siinä kohtaa tippa tuli silmään! Miten kaikki voi mennä näin hienosti?! Lääkäri vain tuumasi, että et sä nyt kyllä enää täältä kotiin lähde ja että sä olet vaan hyvä synnyttäjä ja että kiitos ja hei, seuraava potilas. Olin todella hölmistynyt ja ihmeissäni tämän lääkärilläkäynnin jälkeen. Kätilötkin olivat hieman ihmeissään, kun katsoivat minua ja vertasivat sitä siihen, mitä lääkäri sanoi. Seuraava vaihe oli kuitenkin synnytyssaliin siirtyminen...

Soittelin siinä pikaisesti lapsenvahtiasioita ja onneksi se järjestyi juuri niin kuin pitikin. Lapsenvahti oli juuri sopivasti ajamassa Pirkkalasta kotiin ja voisi hyvin tulla lasten kanssa meille. Mieheni menisi lasten kanssa kotiin ja hän tulisi sairaalaan sitten kun pääsisi.

Minä siirryin saliin ja sitten piti laittaa se antibiootti. Kävimme siinä samalla nopeasti kätilön kanssa läpi synnytystoiveeni. Kohdalleni oli sattunut nuori kätilö ja hän ymmärsi hyvin toiveeni synnyttää mahdollisimman luonnonmukaisesti. Mutta siis se antibiootti oli laitettava kiireesti. Synnytyssalissa oli aika kylmä ja se taisi tehdä sen, että suonet menivät jotenkin ”piiloon”. Oli aika ilkeän tuntuista, kun ei saatu neulaa suoneen. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli kivuliain kohta koko synnytystä! Sitten tässä pistämisvaiheessa oli kamala myös se, että kun tuli supistus, niin en voinutkaan nousta ylös liikkumaan, vaan nyt oli maattava paikoillaan. Pistämisen aikana en myöskään itse saanut painettua kivunlievityspistettä, mutta kätilöt oli ihania, kun painoivat juuri oikein ja hieroivat myös alaselkää. Tässä kohtaa supistukset olivat jo hieman muuttuneet voimakkaammiksi ja olisin todella kaivannut liikkumista. Kun kolme kätilöä oli kokeillut saada neulaa suoneen epäonnistuen, niin kutsuttiin paikalle hoitaja, joka sai viimein pienimmän neulan suoneen, huh!


Tippa tippui ja supisteluja tuli, jotka muuttuivat taas astetta vaativammiksi. Vähän alkoi jo ponnistuttaa ja juttelin kätilölle siitä, että tahtoisin tässä synnytyksessä ponnistaa muualla kuin sängyllä. Ensimmäisessä synnytyksessä ponnistusvaihe oli kestänyt niin kauan, että voimieni ehtymisen vuoksi menin sängylle puoli-istuvaan asentoon. Toisessa synnytyksessä taas olin niin hämmentynyt sisätutkimuksen jälkeen, kun sainkin alkaa heti vaan ponnistaa, että en osannut pyytää mitään muuta ponnistamisasentoa. Nyt juttelimme jakkarasta ja niinpä kätilö haki jakkaran paikalle.
Sitten kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi minun olevan täysin auki ja valmis ponnistamaan. Silloin tuli ihmeellinen hetki. Supistukset hieman taukosivat. Menin jakkaralle istumaan ja nojasin toiseen kätilöön ja pidin käsillä jakkaran reunoista kiinni. Supistusta ei tullut. Kätilö oli aivan ihana todetessaan, että odottele aivan kaikessa rauhassa! Olin niin rentoutunut ja luotin tähän kätilöön täysin ja oli ihanaa, että sain synnyttää omaa kehoani kuunnellen. Pissa tuli jossain vaiheessa. Sitten tuli pieni supistus ja kätilö hieman kokeili ja pää kuulemma jo tuntui ja silloin menikin vedet. Lapsivesi olikin kuulemma valunut jostain ylempää, kun vedet nyt menivät näin selkeästi. 

Sitten oli hetken aivan hiljaista ja ihmeellistä. Pieni pyhä hetki ennen syntymää. Kohta tulikin supistus ja kätilö ohjasi ponnistamaan. Kolmatta lasta synnyttäessä jo tietää ja tuntee hieman enemmän kehoaan ja uskaltaa antautua myös ponnistukseen. Niinpä minä ponnistin kätilön kannustamana ja siinä syntyikin jo pää. Sen jälkeen oli kamalaa, kun kätilö sanoi, että ei saa ponnistaa. Yhy-yhy-tin, mikä tuli ihmeellisesti jostain synnytyslaululuennon muistista. Sattui ja tuntui inhottavalta! Kätilö katsoi tässä, ettei napanuora ollut kiertynyt kaulan ympärille. Sitten sain luvan ponnistaa hieman ja siinä koko vauva taisi syntyä! Sain vauvan heti syliini. Vauva oli todella pieni ja lapsenkinainen. Suloinen ja niin täydellinen!

Tahdoin nopeasti jakkaralta pois ja sängylle lepäämään. Vaikka kaikki oli mennyt nopeasti ja hienosti ja helposti, niin tahdoin lepäämään ja vain olemaan paikallani. Kätilöt auttoivat minut sängylle ja samalla tapahtui kätilöiden vuoron vaihtuminen. Vauvalle laitettiin K-vitamiini ja minulle kohtua supistava. Istukka ei ihan heti tullut ja kätilö hieman auttoi siinä. Se sattui, mutta istukka tuli lopulta lämpimän helposti ulos. Napanuora leikattiin. Olin tässä niin autuaan onnellisessa hetkessä vauva rinnallani, enkä ollut valmistautunutkaan tähän jälkeisvaiheeseen kunnolla. Jäin nyt ihemttelemään, että olisiko voitu hieman odottaa istukan syntymistä? Olisiko napanuora voinut sykkiä aivan rauhassa loppuun?






Vauva oli paidan alla lämpimässä ja sitten käännyin kyljelleen ja vauva sai harjoitella imemistä. Vauva sai kyllä imuotteen, mutta ei heti alkanut imemään. Tässä vaiheessa mieheni Esa tuli paikalle! Harmi, että hän ei ehtinyt syntymään, mutta oli hän kyllä henkisesti läsnä ja pääsipä nyt sitten mittaus- pesu- ja puetuspuuhiin parkuvan vauvan kanssa...


Kaikki lapsemme ovat nyt muuten syntyneet perjantaina! Vauvan syntymämitat olivat 3200 g ja 49 cm. Avautumisvaiheen kestoksi kirjattiin 3 h 35 min ja ponnistusvaiheen kesto oli hurjat 1 minuutti! Olihan kehoni tehnyt avautumista jo kauan aikaa omassa rauhassaan, mutta viralliseksi synnytyksen avautumisvaiheeksi kirjattiin tuo lyhyt aika. Kehomme tekee niin hienoa työtä!

Minulta otettiin verenpaine ja painettiin verta kohdusta pois. Sitten pääsin suihkuun. Olin todella hyvävointinen. Ei tullut tikkejä ja vuotokin oli kuulemma vain noin 2 dl. Suihkun jälkeen tuli ihana olo ja vauva alkoi nukkumaan sängyssään. Me saatiin Esan kanssa syödä hieman ja sitten siirryttiinkin osastolle. Esa hoiteli tiedottamisen pikkuisesta tyttösestä lähimmillemme ja lähetteli vähän kuviakin.

Streptokokki B:n positiivisuuden vuoksi meidän täytyi olla sairaalassa vuorokausi. Vauva nukkui todella pitkään synnytyksen jälkeen. Matka oli ollut sen verran rankka. En ollut lainkaan huolissani hyvistä unenlahjoista. Lepäsin itsekin tyytyväisenä sen verran kun pystyin. Kävin läpi synnytystä todella paljon ja olin niin kiitollinen, että se meni niin uskomattoman hienosti! Join omaa imetysteetäni sairaalassa ja maitoa tuli ihanasti. Ihmettelin, miksi siellä ei ollut tarjolla imetysteetä...
Aika kului mukavasti sairaalassa. Aivan nautin siitä, että sain olla rauhassa, syödä rauhassa ja hoitaa vain vauvaa, kun hän tarvitsi. Kotona sitä sitten kyllä ehtisi taas ahertaa arjen parissa kaikkien kolmen lapsen kanssa!

Kaikki oli hyvin streptokokki b:n ja muunkin suhteen ja niinpä kotiin lähti hyvinvoiva ja tyytyväinen äiti sekä suloisen rauhallinen vauva. Kiitimme hoitajia hyvästä hoidosta ja lähdimme kohti omaa kotiamme isommalla autollamme. Kuten joka synnytyksen jälkeen, oli tämäkin kotimatka epätodellisen tuntuinen. Huikean mahtava synnytyskokemus taas takana, vatsa poissa ja uusi ihana vauva tyytyväisenä kaukalossa. Ihanaa!


Aamu-vauvan syntymästä jäi todella kauniit muistot! Kohdalleni sattuivat niin ihanat kätilöt! Kaikki eteni rauhallisen varmasti eteenpäin ja erityisen kiitollinen olen siitä, että sain odottaa ponnistussupistuksia kaikessa rauhassa. Sitten, kun supistus viimein tuli, niin sen avulla ponnistin vauvan kerralla ulos.

Aamun syntymä oli ihana, rauhallinen, lempeä, jopa täydellinen, uskomaton, myös voimakas, tasapainoinen ja upea kokemus! Jos vielä saisin mennä synnyttämään, niin ehdottomasti kiinnittäisin enemmän huomiota tuohon jälkeisvaiheeseen ja pyytäisin esimerkiksi, että napanuora saisi sykkiä loppuun asti. Olen kuitenkin täysin tyytyväinen näihin hienoon kolmeen synnytykseen, mitä olen tämän elämäni aikana saanut kokea. On uskomattoman ihanaa päästä synnyttämään, mutta myös kasvun retki omien lasten kanssa on jotain niin mahtavaa ja ainutlaatuista aivan joka päivä niin lapselle kuin vanhemmallekin. Syntymän hetki tulee elämään ikuisesti niin vanhemmassa kuin lapsessakin kauniina muistona, kehon ainutkertaisena kokemuksena ja sielun uudelleensyntymänä. 

Ei kommentteja: