sunnuntai 26. helmikuuta 2012

"MAHTAVAA! MAHTAVAA! MAHTAVAA!!!" =) =) =)



* Elämäni huikein, ihanin kokemus ja uskomattomin matka *

***** Pikkukakkoseni maailmaantulo *****


Olin netissä esikoisen synnyttyä joskus kirjoittanut, että sen kokemuksen jälkeen jos vielä joskus päädyn toista harkitsemaan niin se on elämäni rohkein teko.

Tein sen!!!

Mutta aivan täysin eri lähtökohdista, eri asenteella, eri tiedoin, taidoin, varustein ja menetelmin varustettuna.

Ja kyllä kannatti!!!!! =)



Taustaa:

* Tavallinen aiheeseen liittyvä sanasto (johon itsellä liittyvät negatiiviset mielleyhtymät) korvattu omalla, positiivisin mielikuvin varustetulla sanastolla.

* Edellinen kokemus (esikoisen maailmaantulo) oli standardi sairaalaversio, ilman henkistä valmistautumista, kaiken lääkkeellisen kivunlievitystietouden omaksuneena ja kaikkea mahdollista lääketieteellistä kokeillen, passiivisella asenteella. Lopputulos silloin henkisesti hyvin huono mutta johti etsimään vaihtoehtoja, joiden ansiosta tämä mahtava kokemus nyt onnistui.

* Maailmaantuloa edelsi yli vuoden tiedonhaku, nettisurffaus ja vaihtoehtojen tutkiminen, ja puolen vuoden jokapäiväinen treeni, käytössä useita eri menetelmiä ja tietolähteitä. Sain näistä paljon tukea, hyvää fiilistä, parempaa unta ja rennompaa oloa ja suhtautumista jo odotuksen aikana, tekivät todella hyvää! Oli ihanaa odottaa tulevaa seikkailua positiivisin mielin, rentona, uteliaan innostuneena ja varmana. Opin myös huolehtimaan itsestäni ja oikeuksistani paremmin jo odotusaikana.

* Alueen vauvalandioihin (sairaaloihin) etukäteen lähetetty tarkka ja selkeä (kuitenkin kohtuullinen ja ihan mahdollinen toteuttaa) lista maailmaantulon aikaisista toiveista, ydinsisältönä toive, mikäli kaikki sujuu normaalisti, rauhasta keskittyä ja olla rauhassa omissa maailmoissa ilman häiriöitä, ylimääräisiä ihmisiä, turhia kysymyksiä tai toimenpiteitä tai kirkkaita valoja.

* Mukaan halusin ehdottomasti doulani, ja vain doulani. Tämä siksi että voisin todella keskittyä rauhassa ja olla omissa maailmoissani. Toimi hienosti.

* Treenien aikana olin harjoitellut mm. rauhallista ja positiivista suhtautumista maailmaantuloon, syvää rentoutumista, tuntemusten kokemista paineena ja intensiivisyyden hyväksymistä ja siitä nauttimista. Nämäkin toimivat todella hyvin. Menetelmistä maininta vielä lopussa.



----- Pikkukakkoseni maailmaantulo -----


Edellisenä iltana vauva järjesti kolmen tunnin valtavan rymysession: ihan mahdotonta jumppaa joka suuntiin, potkuja ja nyrkkeilyä. Mietin että no NYT sillä kyllä on käynyt lukaali liian pieneksi, NYT se kyllä ei enää mahdu tonne, tiedä vaikka lähtisi tulemaan! Olin ollut aivan umpikyllästynyt valtavaan mahaan ja vauvan karmeaan jumppaamiseen jo ajat sitten. Mutta parin päivän takaisesta aamusta lähtien oli tullut vähitellen lisääntyviä merkkejä mahdollisesta maailmaantulosta. Odotin varsinaista alkua innolla mutta kuitenkin rauhallisena, oli ihanaa että jotain merkkejä oli jo tullut ja sain asennoitua rauhassa siihen, että nyt se seikkailu on alkamassa. Juuri näin olin toivonutkin. Toiveikasta, iloista, varmaa ja rauhallista odotusta.


Aamuyöstä kolmen maissa havahduin hereille tosi rentona, niin totaalisen rentona, että aavistelin että nyt on varmaan tullut aaltoja kun keho on mennyt näin rennoksi..? Olisikohan tulossa lisääkin..? Kyllä, pian tulikin seuraava. Rentouduin täysin ja menin aallon mukaan, pehmeästi, mukava olo, aivan rentona. Jäin huilimaan ja tarkkailemaan tilannetta. Vähän ajan päästä alkoikin seuraava aalto. Taas ihan rennoksi, pehmeä, mukava, nautinnollinen, rauhallinen ja odottava fiilis. Sitten tuumin että nyt on hyvä nousta ja sytytellä kynttilöitä, aloittaa hypnoosivahvisteiden kuuntelu kuulokkeista ja viritellä tunnelmaa ja seurailla josko aaltoja tulee lisää. Aaltoja tuli useampi seuraavan parinkymmenen minuutin aikana, olivat edelleen pehmeitä ja mukavia. Rauha ja hyvä olo. Jatkoin järjestelyjä, ja vähitellen aaltojen aikana aloin olla vakuuttunut, että eiköhän tästä ole maailmaantulo kehittymässä, vaikka aaltojen välillä vielä vähän epäilinkin. Aallot ainakin voimistuivat selvästi, vaikka pehmeitä vielä olivatkin, joten ilmoitin doulalleni tilanteen ja hän lupasi lähteä tulemaan.


Järjesteltiin lähtöä jo, jotta saataisiin kaikki ajoissa valmiiksi. Aaltojen välillä keskityin vaatteiden vaihtamiseen ja sain sitä edistettyä vähän kerrassaan, mutta hitaasti, koska aaltoja tuli melko tiheään eikä aikaa niiden välillä ollut kovin paljon. Otin jossain kohtaa lämpöpussit käyttöön, lämmittelin niitä mikrossa tosi kuumaksi ja laitoin selälle, tekivät tosi hyvää. Nojailin etunojassa korkeaan pöytään aaltojen tullessa, vähitellen siirryin nojaamaan keittiöjakkaraa vasten, halusin kumartua alemmas. Rauhallinen, hyvä olo, odottava, rento pehmeä olo, hypnoosivahvisteet soivat korvissa koko ajan, olin jo jonkin verran omissa maailmoissani, vaikka koetinkin samalla järjestää asioita - aioin vielä mennä pitkäksenikin ennen lähtöä jotta saan hypnokatkaisijan off- ja keskiasentoon, ulkovaatteetkin pitäisi vielä saada päälle... Asioiden järjestäminen, vaikkei niitä paljon ollutkaan ja melkein kaikki oli valmiina, oli melko haasteellista, koska aikaa aaltojen välillä oli vain vähän, ja toisaalta olin jo melko lailla omissa maailmoissani, rauhallisessa, pehmeässä, mukavassa, varmassa, onnellisessa ja tyytyväisessä mielentilassa, jossa ei oikein enää olisi halunnut keskittyäkään mihinkään konkreettisiin asioihin. Doulani hieroi selästä aaltojen aikana, tiesin miettimättä mistä kohtaa pitää hieroa ja pystyin epäröimättä näyttämään oikean kohdan ja voiman, teki tosi hyvää, olo oli iloinen, rauhallinen ja varma. Nautin tunnelmasta ja vahvasta olosta, jonka aaltojen vastaanottamisesta sain. Hoin paljon "ihanaa, ihanaa..."


Sitten halusin pitkäkseni jotta saan levättyä hetken (jalat alkoivat olla aika väsyneet parituntisesta etunojassa huojumisesta ja tanssimisesta) ja hypnokatkaisijan off:iin ja centeriin. Olin aika muissa maailmoissa, mutta aaltojen välillä nopeasti sohvalle pitkäkseni, vasemmalle kyljelle, rennoksi, katkaisija off, sitten centeriin. Hyvin onnistui. Hetki lepäämistä divaanilla rauhassa. "Ihanaa, ihanaa, tekee niin hyvää, ihanaa, ihanaa..."

Oli ihana levätä hetki. Rauhallinen, rento, tyytyväinen, onnellinen ja varma olo. Tiesin että seuraavaksi kannattaa lähteä. Nousin ja ruvettiin pukemaan aaltojen välillä ulkovaatteita päälle, yksi kerrallaan, aalto, kumartuminen, huojumista, hierontaa, seuraava vaate, taas aalto ja niin edelleen. Olo hyvä, rauhallinen, rento, oma maailma, onnellinen. Nautin tosi paljon siitä, että olin itse ohjaksissa ja kaikki eteni niin luontevasti ja olo oli niin hyvä.

Saatiin vaatteet päälle, kassit olivat jo autossa, ehdin pohtia hetken onkohan kaikki mukana mutta saanee luvan olla, kaikki oleellinen on kuitenkin pakattu jo kuukausia sitten, ei tarvitse murehtia. Ovi auki, doulastani tukea jottei tarvitse keskittyä kävelemiseen kovin tarkkaan, omissa maailmoissa, näen ulkoilman, ihana lumi...


Ihailin maisemaa, onpa kaunista, ihana valkoinen maisema. Mulla oli hirmu hyvä olo, niin rauhallinen, niin varma, niin luottavainen ja niin iloinen ja onnellinen olo. Ja lumi oli niin valtavan kaunista!


Sitten doulaani nojaten autolle, ovi auki, takapenkille, ihanat pehmeät tyynyt, joiden päälle asettauduin. Hyvä ja varma olo. Sanoin että olen valmis, voidaan mennä.


Automatkan ajan olin takapenkillä neljälläni, lippa silmillä, kuulokkeet koko ajan korvissa, huojuttelin kehoani ja aina aallon tullessa (niitä tuli lyhyellä matkalla kolme) ravistin ravistin ravistin ravistin - ja se teki hyvää! Sain hienosti vastaanotettua aallot! Ja oli mahtavaa tietää että tämä toimii, kehoni tietää mitä tehdä, mä tiedän mitä tehdä, mä vaan shake shake shake ja tää menee just hyvin, mahtavaa!!!!


Käännyttiin vauvalandiaan, auto parkkiin, mä sain juuri viimeisimmän aallon valmiiksi, doulani avasi oven, tulin ulos. Hyvä olo, ihana olo, sujuu mahtavasti, jes ollaan perillä kiva!


(Oltiin perillä reilu kolme tuntia ensimmäisistä merkeistä, ajeltiin rauhassa hämärässä ennen ruuhkaa, ihan niinkuin olin toivonutkin!)


Käveltiin autolta, lippa silmillä ja raottelin silmiä sen verran että näin mihin kävelin, nojasin doulaani, olin omassa maailmassani, kuulokkeet korvilla koko ajan, tultiin ovelle, oma maailma, ovi auki, tultiin sisään, tulin tuolien luo, otin tuolista ensin tukea, jonkinlaisen kiinnepisteen uudessa paikassa, sitten tuli aalto ja menin neljälleni lattialle ja otin aallon vastaan, rauhallinen, hyvä ja varma olo, doulani hieroi, ravistelin kehoa. Joku oli vastaanottamassa meitä, ääni oli ensin pirteä ja kirkas mutta doulani sanoi jotain hypnoosista, sitten ääni hiljeni varovaisen kunnioittavaksi. Valot olivat siinä tilassa kirkkaat mutta lippa suojasi niiltä ja pidin silmät kiinni, eivät haitanneet. Mentiin tutkimushuoneeseen, tukea doulastani, silmät kiinni, raotin välillä vähän niin näin mihin mennään, siellä aalto, menin neljälleni, ravistelin, doulani hieroi, huoneen valot sammutettuina hämärässä, hyvin sujui. Olin ihan omassa maailmassani, otin aallon vastaan, tiesin että tämä sujuu hienosti ja on täysin mun käsissäni, otan vaan aaltoja vastaan, tämä menee valtavan hyvin, juuri niin kuin olin suunnitellut. Auttelin riisumaan takin päältäni.


Doulani kertoi että voidaan mennä suoraan huoneeseen, olin ilahtunut että päästään asettumaan huoneeseen, hieno juttu, juuri niin olin toivonutkin. Tuin doulaani, silmät kiinni, välillä raottaen, omassa maailmassani, kuulokkeet korvilla. Kuulin hypno-ohjaajani äänen ja rauhoittavan hypnotaustan ja kuitenkaan en kuullut. Olin omassa maailmassani ja kuitenkin myös huoneessa.


Huoneessa lattialle neljälleni aallon tullessa, ravistelin, doulani keräsi tyynyjä polvieni alle, hieroi, teki hyvää, aivan ihanaa. Huone hämäräksi, kirkkaita valoja ei ollut, pesäilin lippani suojissa omissa maailmoissani sängyn vierellä lattialla neljälläni ja sammakkoasennossa.

Hoitaja asetteli varovasti vauvan sydänääniä seuraavan anturin lantiolle, ei haitannut, tiesin pääseväni siitä eroon milloin vain haluaisin ja senkun seuraavat sydänääniä, sopii mulle, mä keskityn prosessiin ja huinin omissa maailmoissani...


Lisää aaltoja, neljälläni, matalalla lattiaa vasten, doulani hieroi, lämpötyynyjä käytettiin edelleen koko ajan. Liikuin vielä aaltojen aikana jonkinverran, ravistelin. Ravistelu ja liikkumattomuus toimivat nyt suunnilleen yhtä hyvin. Neuvoteltiin aaltojen kulun mukaan milloin doulani pääsi käymään lämmittämässä tyynyjä ja autolla hakemassa tavarat. Olin samalla aivan omassa maailmassani ja neljälläni, puhe oli hidasta ja rauhallista mutta kykenin hyvin puhumaan ja sanomaan kaiken minkä halusin. Autovisiitin ajan otin aallot vastaan yksin, lattialla neljälläni, rentouduin syvääkin syvemmin tyynyjä vasten, aivan täysin liikkumattomana ja aivan täysin rentona, se teki niin hyvää, se toimi niin hyvin, aallot oli niin hyvä ottaa vastaan siinä. Ja huomasin että täysi liikkumattomuus alkaa olla parempi kuin ravistelu. Sen jälkeen hierontakin toimi parhaiten niin että enemmän vain painoi lujaa oikeista kohdista kuin liikutti käsiä.




Doulani palattua otin aaltoja vastaan aivan liikkumattomana tyynyjä ja doulani löytämää säkkityynyä ja lisätyynyä vasten maaten, etukenossa, matalalla, jalat koukussa, sammakkoasennossa. Oma tyyny oli päällimmäisenä. Olin aivan rento, rentouduin syvemmin ja syvemmin jokaisen aallon kohdalla, olin niin rauhallinen ja hiljaa, olo oli niin hyvä, aallot tulivat ja menivät niin luonnollisesti, niin hienosti... Doulani viritti cd-soittimen, pyysin River Concertia (puron solinaa) taustalle, doulani laittoi sen soimaan. Kynttilät lepattivat hämärässä. Otin viisi aaltoa vastaan pelkästään rentoutumalla täysin, ihan hiljaa. Olo oli todella hyvä, tunnelma ihana ja rauhallinen. Doulani kertoi että näytin siltä kuin olisin nukkunut.




Jossain kohtaa tuntemus aallon aikana muuttui hiukan, siihen tuli aavistus selvästi erilaista tunnetta, puskemisen tarvetta. Otin sen vastaan, noteerasin sen. Tunne lisääntyi vähitellen, annoin sen tulla, se tuntui hyvältä. Vielä ei tarvinnut mennä siihen vahvasti mukaan. Mutta tajusin että pian olisi hyvä mennä vessaan, jotta ehdin ennenkuin puskeminen voimistuu.


Jossain kohtaa siirryin sängylle, olin aika muissa maailmoissa. Tyynyjä ja säkkituoli ja oma tyyny päällimmäisenä tukemassa etunoja-sammakkoasentoa, joka oli edelleen hyvä. Oli ihanaa halata tyynyjä ja ottaa vastaan aaltoja valtavan syvästi rentoutuen, omassa maailmassa.


Jossain kohtaa hoitaja (joka ei juuri paljonkaan meitä käynyt häiritsemässä, juuri niinkuin olimme toivoneet) pyysi (doulani kautta) saada tarkistaa tilanteen, ja suostuin siihen että saa tarkistaa sitten kun sanon. Kerroin milloin aalto oli ohi ja että nyt voi katsoa tilanteen, kompensoin tuntemuksen itse ja toimi hyvin, ei tuntunut epämukavalta. Doulani kysyi haluanko tietää tilanteen ja tuumin rauhallisesti että joo, vaikkapa - ei se kovin paljon hetkauttanut olisi vaikka lukema olisi ollut mikä tahansa, menin vaan prosessin mukana ja kuuntelin kehoa ja luontoa, tiesin että edistys voi missä tahansa vaiheessa tapahtua miten tahansa nopeasti tai hitaasti, numerot on vaan numeroita. Doulani sanoi viisi-kuusi senttia, noteerasin vaan okei ja jatkoin keskittymistä aaltoihin, ei hetkauttanut juurikaan mitenkään tuo lukema suuntaan tai toiseen.


Aaltoja tuli koko ajan tosi intensiivisesti, eli tosi tiheään ja voimakkaina, joskaan eivät kestäneet ihan kauhean kauan kerrallaan. Tuntuivat edelleen voimakkaana paineena selässä, otin ne vastaan positiivisesti, menin niihin mukaan, ajattelin niitä voimakkaina halauksina, menin omaan rauhalliseen paikkaan mielessäni, annoin itselleni hypnoositreenin rentoutumisen ja hyvän olon vihjeitä, rentouduin, nautin doulani hieronnasta ja painelusta selässä, ne tekivät tosi hyvää, olo oli rauhallinen ja positiivinen, varma. Mutta aallot alkoivat vähitellen myös väsyttää, ja vaikka niitä samalla edelleen vastaanotinkin, mietin että nyt olisi hyvä saada hiukan lepoa jotenkin, jotta jaksan eteenpäinkin. Doulani ehdotti ammetta, tuumin että ok, hoitaja alkoi täyttää ammetta. Tosin mulla oli sellainen olo, että sinne asti ei tässä välttämättä kuitenkaan kannata lähteä (vaikka matkaa ei ollut paljon, amme kuitenkin oli toisessa huoneessa ja tiesin jotenkin samalla jo, että en kovin paljon tästä enää liiku ennenkuin tuon vauvan maailmaan). Voimakas painelu akupisteisiin toimi kuitenkin koko ajan hyvin.


En tiedä missä vaiheessa siirtymävaihe tapahtui, en kokenut mitään epämukavampaa vaihetta. Olisikohan se ollut jossain näillä main (?)


Sitten vessaan. Matka ei ollut pitkä, viitisen metriä, mutta eteneminen oli hidasta, kun aaltoja tuli hyvin tiheään ja ne piti aina ottaa vastaan ennenkuin voi taas edetä. Doulani jatkoi hieromista, auttoi loistavasti.


Siellä aaltojen aikana hieroin ja ravistin, teki hyvää. Sitten aloin spontaanisti, ollenkaan asiaa ajattelematta, hengittää ulos matalan, voimallisen hoooooo hoooooo -mantran avulla, se tuntui tosi hyvältä ja antoi upeaa voimantunnetta! Se oli niin luontevaa, niin hyvää, se vain tuli itsestään, matala pitkä mantra. Jatkoin sitä aaltojen aikana. Äänenkäyttö tuntui mahtavalta!




Palattiin sängylle, aivan omissa maailmoissani jo. Siinä jossain vaiheessa kuulin doulani sanovan "sano jaaaa" ja ymmärsin kehotuksen rentoutua lisää. Otin heti asiaa enempiä pohtimatta kiinni a-vokaalista ja aloin sanoa mantrana pitkää syvää jaaaaaaaaa jaaaaaaaa:ta aaltojen aikana, se tuntui hyvältä ja antoi vielä lisää voimaa. Mahtava ääni, mahtava voimantunne, huikea olo!!!




Päälläni oli edelleen oma paitani ja päässäni lippa, jonka suojissa oli edelleen hyvä olla, omassa maailmassa. Kaulassani oli huivi, jonka saatoin tarvittaessa vetää silmilleni ja vetää "luukut kiinni" vielä tehokkaammin. Ei tosin tarvinnut. Oma tyynyni oli edelleen kasan päällimmäisenä, sitä halasin ja sitä vasten otin aaltoja vastaan. Yllättävää miten hyvältä tuo kaikki tuntui, miten paljon se antoi tunnetta siitä, että tämä on mun juttu ja homma on hanskassa. Hienoa!


Yhden aallon aikana kuulin ja tunsin yhtäkkiä miten "Poks!" - kalvot puhkesivat ja lämmin valtava hyöky lapsivettä tuli ulos, se tuntui siltä kuin pehmeä lämmin vesi-ilmapallo olisi työntynyt vauvapesästä ulospäin ja sitten puhjennut vauvapesän ovella ja vesi loiskunut ulos. Oho, hassu ja hieno tunne, ja sitten taas omissa maailmoissani.


Puskemispaine voimistui ja eteni aalto aallolta, oli ihana mennä mukaan kehon kehotukseen puskea, antaa mennä, olla mukana voimalla, puskea oikein kunnolla oman jaaaaaaaaaaaaaaaaa:n säestyksellä. En tuntenut tarvetta kysellä voinko ruveta puskemaan tai missä mennään, ei tullut mieleenkään, tiesin vain mitä tehdä, keho kertoi ja menin mukaan. Doulani kysyi asentoa jossa haluan tuoda vauvan maailmaan ja kerroin etunojan, tässä. Sitten tiesin että nyt täytyy järjestää asento sellaiseksi jossa vauva voi tulla ulos, mun on saatava yläkehoa ylemmäs. Halusin sängynpäätyä ylemmäs ja se nostettiin, halusin oman tyynyni taas tyynykasan päällimmäiseksi ja sain sen, sitten otin kiinni sängyn kahvoista ja vedin itseni ylemmäs ja sain kunnon otteen sängyn päädystä molemmilla käsillä. Silloin tiesin olevani hyvässä asennossa. Annoin edelleen mennä aaltojen mukana, vahvasti voimakkaasti kehon oman lujan puskemiskehotuksen mukana täydestä sydämestä puskien, mutta kuitenkin helposti, se ei ollut naama irvessä puskemista vaan kehon mukana työntämistä, hokien jaaaaaaaaaaaaaaa ja ottaen voimaa käsillä sängyn laidasta. Se oli mahtavaa. Tunsin miten vauva liikkui ihmeellisen helposti eteenpäin, huikeaa, mahtavaa, siellä se etenee, mä teen tämän, mä pusken sitä eteenpäin, se toimii, valtava ihana mahtava puskemisentarve aaaaaaah! Täysi luottamus kehoon ja voimakas rauha ja selvä olo siitä että tämä on mun projekti ja mun käsissäni, mä teen tämän eikä kukaan muu ja mun keho tietää mitä tehdä, samaan aikaan kun tunsin valtavan, aivan mahtavan voiman ja puskin täysillä. Oli ihanaa puristaa oikein lujaa sängyn päätyä ja ottaa siitä voimaa ja jaaaaaaaaaaa-puskea. Doulani painoi selästä edelleen koko ajan aaltojen aikana, teki tosi hyvää juuri se voimakas painaminen, kohta ilmeisesti vaihteli.




Tässä kohtaa varmaan jotenkin tajusin että pian vauvan aika on, nyt on otettava käyttöön kompensointi, sain sen laitettua kohdalleen ja sain heti lisäboostia ja lisävarmuutta, tiesin että hyvä nyt se on valmiina ja auttaa kudoksia, voin rauhassa jatkaa puskemista, nyt vauva voi tulla ulos. En tuntenut crowning:ia ollenkaan, yhden puskemisen kohdalla vaan tajusin että nyt pää tuli ulos, ohhhhhh jes, kosketin päätä, se tuntui lämpimältä ja märältä ja jämäkältä pieneltä pallolta, sanoin jotain sellaista kuin "se oli pää, pää tuli". Sitten tuli vahva halu sanoa jotain hellää vauvalle, jotta tietää että kaikki on hyvin, äiti on ottamassa vastaan ja pikkuinen voi tulla ulos maailmaan... sanoin pienelle "tule kulta tule, tule vaan".


Sitten aalto, puskeminen, jaaaaaaaaaaa, voimakas ote sängystä ja mahtavaa voimaa...... kehon liikautus vauvan kehon liikkeen mukana kun vauvan keho liukui ja lumpsahti ulos maailmaan - ja vauva oli syntynyt!!! Aivan kertakaikkisen mahtava euforinen fiilis, ei ole totta miten mahtavaa, nousin valtavan riemun vallassa ylös tyynyiltä ja hoin "mahtavaa mahtavaa mahtavaa" ja halasin doulaani, aivan huikea fiilis!!! Sitten käännyin sängyllä, ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen käännyin selälleni ja nojasin taaksepäin, hoin vaan mahtavaa mahtavaa mahtavaa, riemu oli käsittämättömän suuri ja onnistumisen tunne niin huikean mahtavan ihana ettei sellaista ole koskaan ennen kokenut!!!!


Energiaa ja aivan selvä pirteä olo heti, ei väsyttänyt ollenkaan eikä särkenyt mistään, mieli oli kirkas, harmoninen ja riemua täynnä! Vauvan otin syliini, tervehdin vauvaa iloisena ja juttelin pikkuiselle, katselin ja silittelin ja hoin "mahtavaa mahtavaa mahtavaa", aivan loputtomasti. Kerroin hoitajille innoissani menetelmistäni (huoneeseen oli tullut kätilön lisäksi lastenhoitaja), hoitajat olivat hämmästyneitä ja vaikuttuneita, kätilö sanoi että olisi pitänyt saada videolle, ei tällaista kukaan usko, kyselivät menetelmistä, kerroin kaikesta innoissani... Ja vähän väliä hoin mahtavaa, ihanaa...!!!


Aikaa oli mennyt kolmisen tuntia vauvalandiaan saapumisesta, kaiken kaikkiaan kuutisen tuntia. Aivan kuten olin toivonut ja visioinut, uskomatonta! Ajankohta päivästäkin sellainen kuin olin toivonut, samoin prosessin eteneminen. Mahtavaa!


Jälkivaiheet menivät mukavasti ja rauhallisesti, istukkaa auteltiin hiukan akupunktiolla ulos ja auttoi hienosti! Vauvakin voi hienosti ja oli rauhallinen. Minulla oli valtavasti energiaa ja hurjan hyvä ja tasapainoinen olo, kävely ja istuminen ja kaikki puuhat sujuivat mainiosti. Suihkussa virnistelin peilikuvalleni tyytyväisenä, ja vaatteita vaihtaessani (omiani, sairaalan vaatteita en koskaan käyttänyt) muistuttelin itselleni, että nyt täytyy muistaa ottaa rauhallisesti, vaikka virtaa riittääkin. Kun hoitaja toi pyörätuolin ja tarjosi kyytiä osastolle, tuntui hölmöltä istua tuoliin kun tuntui että olisin mainiosti voinut kävelläkin, mutta ajattelin että nautitaan nyt kyydistä kun kerrankin joku kärrää... Oli kertakaikkisen haikeaa lähteä huoneesta, maailmaantulo oli ollut niin ihana!




Myös maailmaantulon jälkeen kaikki on ollut pehmeämpää ja luontevampaa kuin esikoisen kohdalla. Niin maidonnousu kuin kehon palautuminenkin, todella tehokasta ja lempeää. Jälkiaalloistakaan ei ollut vaivaa, juuri ja juuri huomasin ne. Samoin mieliala... rauhallisempaa, tasapainoisempaa, onnellisempaa. Tämä kokemus paransi paljon niitä haavoja, joita edellinen kerta sieluun kaiversi. Olen siitä todella kiitollinen! Tuntuu että se on myös muuttanut minua ihmisenä, olen saanut uutta voimaa, vahvuutta, avoimuutta ja positiivisuutta roppakaupalla. Ei hullumpaa :)


Jälkeenpäin maailmaantuloa on ihana muistella - ja haikeaa, koska se on ohi. Toivon muistavani jokaisen hetken koko loppuelämäni. Aktiivisuus ja ahkera harjoittelu todella kannatti! Vauvan maailmaantulo voi todellakin olla aivan mahtava kokemus!!! =)



---------- Mistä oli apua tässä maailmaantulossa: -----------

* Doulani! Korvaamaton tuki ja apu maailmaantulossa, sitä ennen ja sen jälkeen.

* Hypnobabies - todella tehokas, hyvä ja kattava hypnoosikurssi, itseopiskelupaketti. Aikaa vievä, mutta korvaamaton! Kaiken perusta.

* Epi-No -harjoitusväline. Opin tuntemaan mitä intensiivisyys on ja nauttimaan siitä. Itsevarmuutta roppakaupalla.

* Orgasmic Birth - kirja (ei video). Todella hyvä asenne, positiivisuutta ja vinkkejä, joita ei muualla ole tullut vastaan.

* Spinningbabies.com - tärkeää tietoa äidin etunoja-asentojen tärkeästä merkityksestä raskauden ja synnytyksen aikana.

* Hierominen, tulikuumat lämpöpussit, akupisteiden voimakas painelu.

* Omat vaatteet, hämärä, tunnelmavalaistus, hiljaisuus (ei keskustelua äidin kuullen), lippa silmien suojana, oma tyyny, ei ylimääräisiä henkilöitä, taustaäänenä puron solina + binaural beats (ks. Hemi-Medi --> River Concert).

* Jne...

(Jos olet kiinnostunut kysymään lisää, ota yhteyttä Terhin kautta ( voimaannuttavasynnytys at gmail.com ). Vastaan mielelläni.)




- Onnellinen hypno-äiti -

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

No olipa tosiaan mieletön! :) Voi miten onnellinen olen sinun ja vauvasi puolesta. Näistä metodeista enemmän tietoa synnytysvalmennuksiin!