Esikoisen hoitajat tulivat hakemaan hänet puoli kymmenen aikaan. Jäimme miehen kanssa kotiin. Supistuksia tuli, mutta niiden väli ei tihentynyt. Söimme lounaan ja sen jälkeen supistukset loppuivat. Menin kiskomaan voikukkia pihalta ja otti päähän todella paljon. Tensin anturit tippuivat selästä kun siinä huhkin ja päätin ottaa sen pois. Olin aivan epätoivoinen, ensin supistelee 10 min välein kunnolla 7h ja sitten loppuu kokonaan. Kirosin itseni, että en ollut jo lähtenyt sairaalaan, olisin ehkä päässyt sisäään ja vauva olisi sitten jotenkin saatu ulos.
Epätoivon hetkillä lähdettiin sitten reippaalle 3km kävelylle. Ostettiin matkalla jätskit ja sitä syödessä tuli taas kunnon supistus, toivo heräsi, mutta mies lähti hakemaan esikoista, koska tilanne tuntui menetetyltä. Minä menin nukkumaan. Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut oikein mitään, kun levossa alkoi taas supistelemaan ja nyt 5 min välein.
Äitini tuli hakemaan esikoista, joka oli siis juuri tuotu kotiin. Olin päättänyt, että heti kun esikoinen lähtee, menemme sairaalaan, haluan vauvan ulos ja kyllä tuolla supistelumäärällä saa itsensä jo jotenkin kirjattua sinne sairaalaan sisäänkin. Supistuksia tuli harvakseltaan, mutta ne kestivät pitkän aikaa, jopa kaksi minuuttia.
Pääsimme svo:lle ja käyrille. Käyrille ei paljon piirtynyt ja sinä aikana ei kyllä tullutkaan kuin kaksi supistusta. Verenpaine oli aika korkea. Olin 3cm auki. Kätilö sanoi, että kyllä minut voidaan ottaa sairaalaan sisään. Olin kuullut, että Taysissa on jälleen käytössä ammeellinen synnytyssali. Kysyin olisko se vapaana. Kätilö lupasi ottaa selvää. Kätilö kertoi, että puoli viisi on ammesalissa oli syntynyt vauva (kello oli lähellä kuutta), ja puoli kahdeksan aikaan sali voisi olla vapaana. Minä sanoin, että odotan kyllä mielelläni, jos sitten pääsisin sinne.
Vaihdoin sairaalavaatteet päälleni ja sanoin, että menemme kahville ja kävelemään. Kätilö oli hieman ihmeissään, kun en halunnut jäädä makoilemaan vastaanottoon, mutta sanoi sitten, että tule takaisin klo 19 niin otetaan verenpaine uudestaan. Ja tule aikaisemmin jos tarvitset kivunlievitystä. Sanoin, että en tarvitse tarvitse kivunlievitykseksi muuta kuin ammeen.
Menimme kanttiiniin. Otin ison jäätelöannoksen. Edelleen supisteli ehkä 7-10 min välein. Kun oltiin syöty lähdimme kävelemään ulos. Oli mahtava ilma. Supistuksia tuli ja otin ne vastaan miehessä roikkuen ja synnytyslaulukurssilla opittua haa-ääntä hyräillen sekä lantiota heijaten. Kerrankin iloa pitkästä miehestä :) Siinä oli ihana roikkua.
Klo 19 menimme takaisin svo:lle. Kätilö otti verenapaineen ja se oli laskenut ja ei siis vaatinut toimenpiteitä. Salia vielä pestiin, joten meille annettiin ohjeet, että tulisimme klo 19.30 takaisin. Lähdimme kävelemään uudelleen. Matkalla tuli supistuksia muutaman sarjoissa ja sitten oli jälleen pidempi tauko.
Kun palasimme svo:lle kätilö halusi ottaa käyrää, että pääsisin sitten suoraan ammeeseen. Taaskaan supistuksia ei juuri piirtynyt, mutta ne mitä piirtyi sattuivat kyllä siinä makuuasennossa todella paljon. Pääsimme saliin n. klo 20. Mies täytti heti allasta ja minä nostin jumppapallon sängyn päälle ja supistusten tullessa nojailin siihen. Kun amme oli täynnä menin sinne. Se ei ollut kovin iso, mutta kyllä minä sinne mahduin.
Supistukset sattuivat myös ammeessa, mutta heti supistuksen jälkeen pystyin rentouttamaan itseni täysin. Supistuksia tuli todella harvoin, ehkä 15 min välein. Olin huolissani, että olemme salissa muutaman vuorokauden. Kätilö kävi välillä mittaamassa vauvan sykettä altaasta, nostin mahan pinnalle muutamaksi minuutiksi.
Kun vuoro vaihtui n. klo 21 minut haluttiin kunnon käyrälle eli makaamaan sängylle. Minua inhotti ajatus heti alkuunsa. Altaasta poistuminen aiheutti supistussuman. Siinä vaiheessa kävin myös vessassa ja oksensin. Otin ensimmäisen mustikkakeiton ennen käyriä. Käyriä otettiin tuskaiset 20 minuuttia ja lopuksi vuoroon tullut kätilö teki sisätutkimuksen: 6 cm auki.
Menin takaisin ammeeseen, jossa olin sairaalan papereiden mukaan noin tunnin. Nousin jälleen ylös ja kätilö halusi minut taas käyrälle. Hän sanoi, että sitä pitää ottaa jälleen 20 minuuttia ja lähti pois huoneesta. Jokainen supistus oli makuullaan aivan kamala verrattuna pystyasentoon. Katsoin kelloa ja pakotin miehen soittamaan kätilön paikalle, kun olin maannut tasan 20 min. Hän tuli ja tarkisti jälleen tilanteen. Olin 10 cm auki. Kello oli ehkä 23.20
Nyt kätilö sanoi, että jos hän puhkaisisi nyt kalvot, niin kohdunkaulaa voisi tulla vielä sen verran esiin, että siihen saisi kohdunkaulanpuudutteen. Sanoin, että en todellakaan halua mitään puudutetta, kun olen kerran tähän asti selvinnyt ihan mainiosti ja en halunnut alunperinkään lääketieteellistä kivunlievitystä. Minulle iski pieni paniikki päälle, kun tajusin, että seuraavaksi ponnistetaan. Esikoinen otettiin imukupilla ja minulla ei ollut paljon luottoa ponnistamista kohtaan, edellisellä kerrallahan se ei onnistunut mainittavasti.
Sanoin kätilölle, että olen ajatellut synnyttää jakkaralla. Hän haki sen ja neuvoi, että supistuksen aikana pitää nojata mieheen, joka istuu minun takanani. Kun supistus tuli vedin itseni ihan linkkuun. Totesin, että minusta ei taida olla jakkarasynnyttäjäksi. Kipusin sitten sängylle ja mietin, että ponnistan kyljelläni. Tässä vaiheessa kätilö alkoi jälleen puhumaan kalvojen puhkaisusta. Minulla meni vähän hermot ja sanoin, että puhkaise ne sitten. Mietin, että eikö hän ollut ikinä hoitanut synnytystä, missä kalvot puhkeavat vasta lopussa, vai miksi hän halusi niin kovasti ne puhkaista. No hän puhkaisi ne sormellaan ja sitten kokeilin ponnistaa kyljellään, siitäkään ei oikein tullut mitään.
Käännyin selälleni. Kätilö soitti toisen kätilön avuksi, he levittivät jalkojani ja ponnisttin enemmän kuin koskaan. Tajusin heti mitä tehdä ja vauva tuli kolmen minuutin ponnistuvaiheen jälkeen ulos.
Sain vauvan heti ihokontaktiin. Hän sai 9/9 pistettä, sinisyydestä meni se yksi piste. Jälkeisvaihe merkittiin kestäneeksi 4 minuuttia. Kohdussa oli paljon verta ja kätilö paineli sitä kauan aikaa ja sieltä tuli myös jotain klönttejä ulos. En saanut juoda, koska epäiltiin, että siellä oli jotain jäämiä, mutta loppujen lopuksi todettiin, että ei siellä ole enää mitään. Kätilö myös epäili, että kohdun kaulalla oli joku repemämä, mutta lopputuloksena minulle ei laitettu yhtään tikkiäkään. Verenhukaksi merkittiin 700 ml. Kun alapää oli tarkastettu imetin vauvaa ensimmäisen kerran. Hän tarttui heti hanakasti rintaan ja imi hyvin :)
Kuten olettaa voi olin todella tyytyväinen synnytykseeni ja tietenkin lopputulokseen ;) Kaikki meni hyvin erilailla kuin esikoisen synnytyksessä. Vaikka välillä koin vähän epäluottamusta vartalooni, etenkin silloin kun tuli latenssivaihe ja silloin kun supistusten väli oli kamalan pitkä, niin tajusin lopuksi, että se toimi juuri niinkuin pitikin. Olin valmentautunut synnytykseen hypnoosivalmennuksessa ja luulen, että se taustalla auttoi minua uskomaan itseeni, etenkin ponnistusvaiheen aikana.
Sairaalassa ihmetytti, että minulle tyrkytettiin puudutteita jatkuvasti, vaikka olin tehnyt hyvin selväksi, että en sitä halua. Onneksi olin valmentautunut niin hyvin, että minulla ei ollut mitään vaikeuksia niistä kieltäytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti