Lucaksen syntymä

Raskausviikot kerkesi edetä 41+5 saakka, jolloin yliaikaiskontrolli. Loppuraskaus oli hyvin raskasta aikaa niin henkisesti kuin fyysisestikkin.

Kättärille menin aamusta ja ekana otettiin käyrää ja oli hyvin tasaista, ei juuri vaihteluita. Sitten lääkärin huoneeseen ja kun lääkäri kysyi miten voin niin purskahdin hillittömään itkuun. Kerroin, että on raskas olo henkisesti, että pelkään koko ajan vauvan puolesta yms.
Lääkäri tutki ja sanoi kohdunsuun olevan 2,5cm auki ja kohdun kaulaa 0,5cm ja pehmeät reunat. Ja koska käyrä oli niin tasainen niin kysyi mitä mieltä olen jos käynnistetään samana päivänä. Keskusteltiin mun henkisestä tilasta ja oli kans huolissaan ja sanoi, että synnytyksen jälkeen mun olis hyvä harkita lääkitystä, samaa mulle psykiatri ehdotteli jo raskausaikana, mutta kieltäydyin siitä, koska se estäisi Haikaranpesään pääsyn.
Samalla kätilö kysyi, että jos se soittais sinne Haikaraan ja kysyisi voitaisiko käynnistys hoitaa siellä, kun tarvii vain kalvot puhkaista ja niille sopi, käskivät tulla klo 12-13 välillä. Lääkäri vielä lopuksi arvioi vauva olevan reilu 3kg ja ei kuulemma missään nimessä niin iso kuin edeltävät (3780, 3860 ja 4110g)

No sit soittoa miehelle, että töistä kotiin!

Itse otin taksin ja kotona nopsaa pakkailin loput jutut, kuten Tens-laitteen, joka ei ollut pakattuna, koska käytin sitä lähes päivittäin selkäkipujen hoitoon.

Miehen kanssa lähdettiin kättäriä kohti hieman ennen klo 12. Ihan hassu fiilis, kun ei yhtään jännittänyt.

Haikaraan menimme n.12.30 ja meidät ohjattiin odottelemaan pesään nro. 4. Mukava kätilö tuli siihen laittamaan käyrille ja kertoi, että iltakätilöt hoitavat sitten synnytyksen ja tulevat klo 14 suunnilleen.

Siinä odoteltiin hieman ja käyrä näytti paljon paremmalle kuin YA-kontrollissa. Klo 13.30 lääkäri tuli ja puhkaisi kalvot ja vesi oli hyvä väristä. Tuntui ihan hassulta, kun sanoin miehelle, että se on menoa sit ja silti ei yhtään jänskännyt, vaikka edellisestä synnytyksestä pieni pelko jäänyt.

Tuntui selässä vain pientä menkkakipuilua mitä nyt oli puoliraskauttakin ollut, mutta tiesin vaan, että omat supistukset kyllä tulevat ajallaan enkä tarvii mitään oksitosiineja tms.

Kahden aikaan tuli tosiaan kätilöopiskelija esittäytymään, melkein valmis ja kehui kätilöämme erittäin hyväksi. Ja hetken päästä kätilö tulikin ja kertoi, että on Tammisaaren kätilöitä eli voi käyttää akupunktiota apuna synnytyksessä yms. Tuntui ihan lottovoitolta saada kyseinen ihminen, kun Tammisaaren kätilöitä löytyy 2kpl haikaran 40 kätilöstä.

Kätilö kehoitti jo pieniin kipuihin käytettäväksi Tens-laitetta. Ja niin teimme ja tehosi kyllä. Tosin Tens päätti toimia puoliteholla, eikä tehoja saanut kuin max 9 ja jos sen ylitti niin herjasi jostain virtapiirin katkeamisesta..ei ihan selvinnyt meille. No sillä 9 otin pari sessiota. Supistuksia tuli todella epäsäännöllisesti eikä mitenkään olleet kovia. Kello oli 16 kun kätolöopiskelija ehdotti, että jos ei parin tunnin päästä tapahdu mitään niin laitettasko sit oksitosiinit avuksi ja myötäilin.

Päätin n. 16.30, että tahdon suihkuun, jos siellä jeesais ja alkais tapahtuu, sitä ennen kätilö laittoi akupunktioneulat mun pikkuvarpaisiin ja kello oli silloin 16.45, josta synnytyksen merkattiin käynnistyneen. Menin neulat jalassa kuumaan suihkuun ja neulojen tehtävänä oli laskea vauvaa alemmas..ja alkoi tosissaan tapahtumaan. Välittömästi supistukset tuli kovempina ja kipeämpinä..meni 20min tulikuumassa suihkussa, kunnes totesin, että nyt olis ilokaasun aika.

Mies kuivas mut ja menin kohti sänkyä, jonka päälle oli laitettu säkkituoli ja tyyny, nojasin niitä vasten ja sain ilokaasua. Sanoin, että laittaa aluks kaasu vähemmän suhteessa happeen, että voi sit tarvittaessa nostaa sitä määrää. Oi ilokaasu oi! Samalla kätilopiskelija laittoi mulle alaselkään aqua-rakkulat ja ai jumakukko kun sattui, mutta jeesas.

Kätilö ties hyvin homeopatiasta ja neuvoi miehelle aina "nyt 3 raetta arnicaa kielen alle ja 3 veteen" ja varsinkin Aconitumia käytettiin paljon.

Koko sen ajan ponnistukseen nojasin sänkyä vasten ja keinutin lantiota puolelta toiselle. Kuunneltiin sellaista musiikkia, että rytmissä pystyi tekee niin ja jos tuli kova kipu niin kätilöopiskelija tuli auttamaan ja koski mun lantioon ja alkoi keinuttamaan sitä, jolloin itse aloin automaattisesti mennä mukana, lisäksi käytettiin ääntä ja kätilöopiskelija teki sitä mun mukana ja neuvoi todella hyvin, ihan mieletön apu!

Aloin olemaan todella kipeä ja kello oli 17.30 suunnilleen ja kätilöopiskelija tarkisti tilanteen ja 6cm auki, antoi voimia jaksaa kun tajus kuin hyvin edistyy. Siinä vaiheessa olin jo valmis kohdunsuunpuudutteeseen ja sitä alettiin tilaamaan, mutta koska sen täällä laittaa lääkäri niin siinä menee aikaa..ja meni parikymmentä minuuttia ja kipu vaan kasvoi, mutta yllättävän hyvin jaksoin henkisesti kivut. Kätilö tuli tsekkaa kohdunsuuntilanteen ja käski jakkaralle ja totesi tutkittuaan, ettei kohdunsuuta voida puuduttaa, koska olen jo 8-9cm auki. Alettiin tilaamaan Pudendaalia ja ei mennyt hetki kun alkoi jo ponnistuttamaan ja kätilöopiskelija pyys miestä pikaseen painaa kutsu-nappia. Ekana multa tuli kyllä suolesta jotain ja saman tien alkoi pää puskemaan..kätilö tuli paikalle ja menin jakkaralle, mutta siinä parin työnnön jälkeen kätilö käski nelinkontin ja pää tuli, sit mun piti kiireen vilkkaa hypätä sängylle nelinkontin ja kätilö käski miehen mun pään puolelle..tiesin, että okei taas olkapäät tiukassa, mutta paniikin sijasta keskityin kätilön antamiin ohjeisiin. Sain tehdä todella töitä ja vihdoin ja viimein olkapäät syntyi ja koin elämäni helpotuksen. Poika syntyi siisklo 18.23

Vauva oli sinisenä ja meni 30 sekunttia kunnes inahti, pitkä aika vanhemmille, mutta normaali kuitenkin. Itse en kerennyt edes huolestumaan, koska olin vain tyytyväinen, että homma oli ohi ja sain hengittää. Kun beibi sit saatiin mun kainaloon ja odotettiin napanuoran sykkeen loppumista (mun toiveesta).

Tässä vaiheessa tulee lääkäri tarjoamaan pudendaalia, mutta se sit oli hieman myöhästä ja olin oikein tyytyväinen, että kerrankin koin kaikki kivut ilman mitään puudutusta, että musta oikeesti oli siihen vaikka sattui niin paljon. Kätilö oli sitä mieltä, että synnytys sujui niin mallikkaasti, koska olin liikkeessä koko ajan enkä kertaakaan maannut tms.

No sitten alkoikin toinen rumba..nimittäin vuosin ja vuosin. Istukan jälkeen tuli 1300ml verta..eli eikun cytotec-muru kohdunsuulle, oksitosiinia reiteen ja lopuks sit vielä kanyyli käteen (meni neljännellä kerralla suoneen..ihan kamalaa) ja sain 3,5h plasmakorvikkeita. Siinä sit arvuuteltiin, että minkä kokoinen vauva on ja oli todellinen yllätys, kun vaa'alle pääsi: 4580g!!
Lääkärin arvio pikkasen heitti :D
Yhdellä tikillä selvisin.

Apgar-pisteet : 1min: 7pistettä ja 5min: 9 pistettä.
Synnytyksen kesto 1h38min, josta ponnistaminen 8min.

Vauvan koko 4580g ja 51cm, py 36cm. Istukka 980g.